Unettoman yön jälkeen (Oscar nukkui, äiti ei) menimme aamulla hieman ennen kahdeksaa osastolle. Aluksi Oscar sai leikkiä päiväsalissa ja laitettiin puudutevoidetta molempiin käsiin. Siitä Oscar nostikin päivän ensimmäisen huutokonsretin. Olemme mukana DIPP-tutkimuksessa ja siinä otetaan 3 kk välein verikokeita ja Oscar on jo oppinut mitä Emla-voiteen laittamisesta yleensä seuraa, pistelyä.

Noin klo:9 pääsemme tipan laittoon lasten leikkurin heräämön puolelle. Se meni nopeasti, mutta sielläkin huudettiin keuhkot tyhjiksi.Alkoi jo vähän väsyttääkin.Sitten mentiin takaisin osastolle odottelemaan kuvaukseen pääsyä. Oscar olisi ensimmäinen potilas tänään, ikäjärjestyksen mukaan sinne mennään, pienimmästä aloitetaan.

Puolen tunnin kuluttua lähdemme A-sairaalan puolelle lastenklinikalta. Magneettitutkimus tehdään A-sairaalan röntgenosastolla. Oscar ei suostu menemään sänkyyn vaikka melkein jo olisi siihen nukahtanutkin. Äidin sylissä käy matka maanalaisen tunnelin läpi kohti tukimusta.Meitä onkin monta matkassa. Yksi hoitaja työntää sänkyä ja happipommia (täytyy olla siirroissa varmuuden vuoksi mukana nukutusten yht.) ja toinen tulee tippatelineen kanssa.

Oscar nukahtaa syliin matkalla ja valmisteluhuoneessa nukutus sujuu rauhallisesti. Jännittyneenä äiti jättää Oscarin hoitajan syliin ja lähtee kanttiiniin kahville. Tutkimustilanteessa kuvaushuoneessa on vain anestesiahoitaja ja -lääkäri.Tutkimus kestää n.30 min.

Käyn syömässä ja tulen osastolle odottelemaan Oscaria hyvissä ajoin. Oscarin ei tarvitse mennä heräämöön vaan hänet tuodaankin melko pian tutkimuksen jälkeen osastolle. Hoitaja sanoo, että ei tarvittu varjoainekuvausta. Hyvä, ajattelen, ei siis ainakaan voi olla kasvaimesta kyse.

Oscar nukkuu melko sikeästi. En voi olla vahtimatta pulssioksimetriä (mittaa hapetusta ja pulssia).Hyvin menee, saturaatioarvot (happiarvot) hyviä. Lueskelen lehteä. Oscar nukkuu tosi sikeästi, ajattelen.Hän ei herää edes siihen, kun naapuria tuodaan jo takaisin tutkimuksesta. Nukkuu edelleen, kello melkein yksitoista. Äkkiä huomaan hapetusarvon laskeneen, ei nouse vaikka pikkuisen puhaltelen Oskua kasvoihin. Soitan kelloa ja tönin Oscaria hereille. Ei auta. Hoitajaakan ei kuulu, hermostun ja melkein nappaan happinaamarin Oscarille, mutta onneksi arvo alkoi taas näyttää paremmalta. Hoitaja tulee n.15 min. jälkeen, on sattumalta huomannut merkkivalon huoneen ulkopuolella. Hälytyskellossa on jotain vikaa, pahoittelee ja selittää, että hälytys ei kuulunut kansliaan. Niinpä niin, kiitän, että on oma koulutus lapsen turvana.Onneksi Osacr voi hyvin ja jo hetken päästä herääkin.

Kello lähenee puoltapäivää ja Oscar juo hanakasti mehua pullosta, ei meinaa antaa pois ja pelkään, että oksentaa. Niin ei onneksi käy ja Oscar saa syödä. Hän syökin tosi reippaasti:yhden perunan, 4 lihapullaa ja melkein kaiken porkkanakastikkeen! Vielä on tapaaminen lääkärin kanssa ja fysioterapeutin kanssa.

Lääkäri tutkii Oscarin ja kyselee viimeaikaisesta edistymisestä.Ei kummempaa. Saisin kuvauksen tuloksista soittoajan viikon päähän.Kello 14 fysioterapeutti tutkii Oscarin, jonka jälkeen pääsemme kotiin. Oscari on jo aivan uupunut päivästä ja nukahtaa salaman autoon.

Kotona ilta menee leppoisasti, joskin silmistä huomaa vielä lääkkeiden vaikuttavan. Oscar menee aikaisin nukkumaan ja nukkuu hyvin koko yön.

Pikkumies totisena sairaalan vaatteissa. Painoa oli nyt 10,030 kg (jee, vihdoin 10 kg!), pituutta 79 cm ja pää 47 cm.

Leikkihuoneessa on kivaa, niin paljon leluja ja autoja (pitää kertoa isoveljelle). Emlaa käsissä, suojattu siteillä.

 Tippa leitettu ja odotellaan tutkimukseen pääsyä. Sukka laitettu käteen, jotta kanyyli saisi olla kädesää rauhassa.

Oscar tutkimuksen jälkeen, läpyskä sormessa on se anturi, joska mittaa pulssia ja hapetusta. keltainen mötikkä on se pulssioksimetri.